Suomenlinnan historia
Linnoituksen rakentaminen aloitettiin Augustin Ehrensvärdin johdolla vuonna 1748. Linnoitus nimettiin Sveaborgiksi, joka suomentui Viaporiksi. Linnoituksen rakentamiseen osallistui tuhansittain sotilaita, vankeja ja käsityöläisiä.
Kuivatelakan rakennus aloitettiin vuonna 1750.
1760-luvulla telakalla rakennettiin aluksia saaristolaivaston käyttöön Fredrik Henrik af Chapmanin johdolla.
Vuonna 1788 Ruotsin ja Venäjän välille alkaneen sodan aikana Viapori toimi Ruotsin avomeri- ja saaristolaivaston tukikohtana.
Vuonna 1808 Viapori antautui Venäjälle ja siitä tuli Venäjän laivastotukikohta.
Venäläisen vallan aikana linnoituksessa toimi suuri varuskunta. Viaporissa asui pysyvästi sotaväkeä, upseereita ja kauppiaita.
Vuonna 1854 Viaporiin rakennettu ortodoksinen varuskuntakirkko valmistui.
Krimin sodan myötä Viaporia pommitettiin vuonna 1855. Viapori ei enää ollut Euroopan vahvimpia linnoituksia.
Viaporin linnoitusjärjestelmää uudistettiin ja suuria kasarmirakennuksia rakennettiin.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja venäläiset poistuivat linnoituksesta vuonna 1918.
Linnoitus nimettiin virallisesti Suomenlinnaksi
Suomenlinnassa toimi sisällissodan vankileiri vuosina 1918-1919.
Osa linnoituksen alueista nimitettiin museoalueiksi vuonna 1919.
Talvisodan aikana Suomenlinnassa toimi sukellusvenetukikohta, ilmavalvontakeskus ja rannikkotykistö.
Suomenlinnan kulkulupapakko purettiin ja linnoitus avattiin vierailijoille vuonna 1952.
Suomenlinnan hoitokunta perustettiin vuonna 1973.
Vuonna 1974 Suomenlinnan hoitokunta aloitti mittavat restaurointityöt.
Suomenlinna liitettiin osaksi Unescon maailmanperintökohde luetteloa vuonna 1991.
Nykyään Suomenlinna on aktiivinen Helsingin kaupunginosa ja yksi Suomen suosituimmista turistikohteista.